Bolivian
legendaarinen suola-aavikko Salar Uyuni on valkoinen erämaa, josta
moni reissaaja unelmoi. Maailman suurin suola-aavikko on todellakin
jotain erityistä, joka on nähtävä omin silmin ja koettava, miltä
tuntuu olla maailman äärissä kaukana sivistyksestä, ympärillä vain
silmänkantamattomiin suolaa. Noora Sandgren kertoo matkastansa
Bolivian maailman kuululla suola-aavikolla.
"Matka näihin maisemiin esim. Potosin kaupungista kulkee halki
hiljaisten maisemien pieneen karuun bolivialaiseen Uyunin
kaupunkiin. Täällä ainut luksus on Minutemanin herkulliseksi
ylistetty orgaanisia ruokia myyvä pizzeria. Se mainostaa itseään
maailman korkeimmalla sijaitsevaksi pizzakeitaaksi ja on todellakin
käymisen arvoinen paikka ennen kolmipäiväisen jeeppiretken
alkua.
Kun rinkat on saatu jeeppien katolle, startataan hiekka pöllyten kohti aavikkoa, jonka ensimmäinen pysähdys on kummitusmainen junien hautausmaa. Ruosteen oranssina hehkuvat junanjäänteet ovat kuvauksellinen näky. Kameran muistikorttia kannattaa kuitenkin säästää, sillä edessäsi on useita upeita laguuneita, geyshirejä ja aavaa autiomaata kuvattavaksi. Salar Uyuni oli aikoinaan prehistoriallinen järvi, joka kuivuessaan muodosti ihmeellisen 10 000 neliökilometrin kokoisen ja 3,5 kilometrin korkeudella meren pinnasta sijaitsevan valkean suolakentän.
Pienessä kylässä retkue tutustuu suolaprosessoinnin vaiheisiin, paikallisten käsityötaitoihin ja elinkeinoon. Sitten vuorossa on itse suola-aavikko jäänomaisine muodostelmineen, surrealistiselta vaikuttava kaunis maisema, joka muistuttaa jotain toista planeettaa avaruudessa. Koko valoa hehkuvan komeuden keskellä ei voi kuin ihastella, millaisia ihmeitä luonto luo reissaajien seikkailtavaksi.
Jeeppien seuraava pysähdys löytyy keskeltä aavikkoa; outo ikivanhojen ja valtavankokoisten kaktusten kansoittama saari, Isla de Pescadon, Kalasaari on absurdi löydös keskeltä ei mitään. Saarta kiertelevillä poluilla liikkuvat turistit, kuvaten itseään jättikaktusten vierellä. Kaktukset kasvavat vuosittain vain noin sentin, joten niiden koosta voi päätellä, miten vanhoja ne oikein ovat, vanhimpien yltäessä jopa tuhatvuotisiksi!
Yö vietetään suolasta rakennetussa hotellissa, jossa pöydät ja tuolitkin ovat suolaa. Täällä villasukille tulee käyttöä yön kylmetessä. Aamulla höyryävä teekuppi maistuu paremmalta kuin mikään. Sitten jeepit suuntaavatkin kohti Reserva Nacional de Fauna Andina Eduardo Avaroa. Kaunis ja karu alue tunnetaan flamingojen asuttamista värikkäistä laguuneista, joita mineraalit värjäävät erikoisesti. Laguna Colorada on erityisen kaunis punasävyinen laguuni, toinen upea laguuni jolla myös pysähdytään on Hedionda lagoon jossa matkalaisia tervehtivät vaaleanpunaiset flamingot, jotka noustessaan lentoon ovat jotain todella kaunista. Laguuneita mahtuu matkaan useita, kaikki erilaisia.
Arkeologinen kohde Galaxias, on inkoja edeltävän ajan ikivanha hautausmaa ja luolasto. Historian voi tuntea ihollaan kulkiessaan salaperäisissä hautaluolissa. Jeeppi pysähtyy myös eriskummallisten kivimuodostelmien, tai kivimetsän luo, jossa viimeistäänkin olo on kuin astronautilla kuun pinnalla.
Jääkylmien öiden väliin on hienoa, jos sääolot sallivat reissusi
varrelle kuumissa lähteissä pulahtelun. Pelkkä ajatuskin luonnon
altaassa löhöilystä yli neljän tuhannen metrin korkeudella
merenpinnasta, tuntuu jo ihmeelliseltä. Sol de Mañanan rikintuoksun
peittämä geysirkenttä on sekin erikoinen kokemus, niin kuin koko
reitti halki autiomaan matkallasi Boliviasta Chilen puolelle."
Lue lisää Nooran Etelä-Amerikan seikkailuista hänen
reissublogistaan.

Contact